Suomi on kaksikielinen maa ja yhteiskunnan kaikki palvelut täytyy olla tarjolla niin suomen-, kuin ruotsinkin kielellä. Tämän takaa Suomen laki.

Ruotsia äidinkielenään puhuvia on Suomessa noin 5,3 prosenttia ja ruotsin kielellä ja ruotsalaisuudella on pitkät perinteet maassamme. Ensimmäiset kristityt alkoivat muuttaa Ahvenanmaalle jo noin 1100 – luvun lopulla. Tämä muuttoliike voimistui ja muuttajia alkoi ilmaantua jo Uudellemaalle ja Pohjanlahden rannikolle. Nykytutkimuksen mukaan suurin osa tuona aikana tänne muuttaneista on tullut Keski-Ruotsista, Mälaren- järven ympäristöistä.

Ruotsin kielen leviäminen maassamme jatkui aina 1800-luvulle, jolloin maassamme alkoi olla suomenkielistä virkamieskuntaa. 1800-luvun lopulla fennomanian, joka korosti suomalaista kansallistunnetta suomen kielen pohjalta, vastapainoksi syntyi svekomania, eli ruotsinmielisyys. He korostivat ruotsalaisuutta ruotsinkielisten identiteettinä. Tuolloin myös moni suomenruotsalainen perhe alkoi käyttää suomen kieltä. Suomenruotsalainen identiteetti alkoi erota riikinruotsalaisesta 1900-luvun alkupuolella ja nimitys suomenruotsalaiset tuli käyttöön 1912.

Suomen, Viron ja Ruotsin Itämeren rannikoilla asuvat ruotsalaiset ovat kautta aikojen olleet tiiviisti yhteydessä. Valtioiden rajoja ei välttämättä koeta kansaa erottaviksi rajoiksi. Tähän perustuu se ajatus, että Pohjanlahden tällä puolella asuvat ruotsinkieliset ovat itäruotsalaisia. Tällä ajatuksella on edelleen kannatusta. Suomenruotsalaisuutta tulee tarkastella ruotsalaisuuteen kiinteästi kuuluvana ilmiönä, kielitieteilijä Leif Höckerstedtin mukaan. Suomenkieliset ja suomenruotsalaiset jakavat yhteiset poliittiset tavoitteet, mutta identiteetit ovat erilaiset. Keskustelua suomenruotsalaisten etnisyydestä ei kuitenkaan haluta käydä julkisesti.

Väestökehitys

Nykyään ruotsinkielisiä on noin 5 % Suomen väestöstä. Määrä on kuitenkin ollut joskus huomattavasti suurempikin, 1600-luvulla heitä oli lähes 18 % väestöstä, mikä tarkoittaa noin 70 000 henkeä. Tämän päivän 5 % tarkoittaa vajaata 300 000 henkeä. Merkittävää on, että tätä määrää suuremmaksi on kasvanut muiden vieraita kieliä puhuva ryhmä.

Toimeentulo ja ammatit

Keskimääräisesti suomen ja ruotsinkielisten elinkeinorakenteissa ei ole suurempia eroja. Paikallisesti kuitenkin saattaa olla huomattaviakin eroja. Ammatti, joka on tilastollisesti kaikkein ruotsinkielisin, on kalastaja. Ylemmistä toimihenkilöistä, kuten lakimiehistä, yritysjohtajista ja lääkäreistä, on suomenruotsalaisia väestösuhdetta suurempi osuus. Myös esimerkiksi osakkeiden omistus on tilastollisesti 3,3 kertaa suurempaa, kuin suomenkielisillä. Suomenruotsalaisten varallisuus on myös keskimääräisesti suurempaa kuin suomenkielisten.

Mielenkiintoista on se, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ruotsinkielisten miesten ansiot ovat noin 17 % korkeammat kuin suomenkielisten miesten. Pohjanmaalaisilla ruotsinkielisillä on taas päinvastainen tilanne, heidän ansionsa on keskimääräisesti pienemmät kuin suomenkielisillä. Näitä tuloeroja ei kuitenkaan selitä kieli sinänsä, vaan ne johtuvat suurelta osin taustamuuttujista, kuten koulutusrakenteesta ja iästä.

Terveys ja elinikä

Suomenruotsalaiset elävät keskimääräistä terveempää elämää kuin suomenkieliset. Tämä johtunee ainakin osittain ruotsinkielisen kulttuurin sisältämästä sosiaalisesta pääomasta. Se tarkoittaa sosiaalisia verkostoja ja niiden luomia luottamussuhteita sekä osallistumista.

Kulttuuri ja merkkihenkilöt

Suomenruotsalaisten vaikutus suomalaiseen kulttuuriin on ollut hyvin merkittävä. Toisaalta, suomenruotsalaisuus käsitteenä on syntynyt vasta 1900 luvulla. Joka tapauksessa, ruotsinkieliset sukujuuret olivat monilla kulttuurivaikuttajilla Topeliuksesta Tove Janssoniin. Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg, Albert Edelfeldt, Helene Schjerfbeck, ja vaikkapa CGE Mannerheim ovat vain osa sitä pitkää listaa henkilöistä, joiden merkitys suomalaiseen identiteettiin on ollut hyvin merkittävä.

Sikäli ruotsikielisten vaikutus suomalaiseen kulttuuriin ei ole yllätys, että Suomi kuului osana Ruotsin valtioon aina 1100-luvulta vuoteen 1809 asti. Tuona aikana valtion hallintokieli oli ruotsi ja aatelisto ja suuri osa porvaristostakin oli ruotsinkielisiä. Enemmistö ruotsinkielisistä oli kuitenkin talonpoikia.

Svenskfinland

Tällä ruotsinkielisellä nimellä tarkoitetaan maantieteellistä yhteisnimitystä alueille, joilla valtaosa suomenruotsalaisista asuu. Siihen kuuluu Vaasan ja Pohjanmaan alueiden rannikkoseudut, Ahvenanmaa, Varsinaissuomen eteläosa, Turun seudun rannikkokunnat ja noin puolet Uudenmaan alueesta.