Yhteiskuntarakenteet muuttuvat ajan myötä väistämättömänä, vääjäämättömänä osana kehitystä. Suuria murroskausia Suomi kävi läpi itsenäistyessään, sotien aikoihin ja välittömästi niiden jälkeen, teollistuessaan voimakkaasti sekä joutuessaan laman kouriin 1980-luvun nousukauden päätteeksi. Nyt satavuotiasta Suomea pyyhkivät jälleen sekä poliittiset, asenteelliset että väestönrakennetta ravistelevat muutoksen tuulet.

Onko perussuomalaisuutta olemassakaan?

Ulkomailta palaava suomalainen ei koe oloaan kodikkaaksi stereotyyppisen jurossa, harmaassa Suomessa. Julkisen liikenteen istumajärjestys on ikuinen vitsin aihe, sillä tunnetusti ikkunapaikat valitaan ensin, vierustovereita vältellään. Katseet painetaan kännyköihin. Näitä tunnelmia vastapainottavat yöbussit, joissa kanssamatkustajat huomioiva käytös unohtuu, kun juopuneet dj:t ja yhteislaulun vetäjät aiheuttavat viikonloppuiltojen viimeisissä kulkuneuvoissa desibelisuositukset ylittävää meteliä.

Suomalaisuus ei enää ole saunan ja lauantaipullon yhtälö, ei vain Tuntematon sotilas ja koti, uskonto, isänmaa. Suomalaisuutta ei enää voi nähdä päällepäin, jos koskaan on voinutkaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa on alusta saakka vallinnut vaikutusta niin Ruotsin kuin Venäjänkin puolelta ja kansainvälisyys näkyy nykyään katukuvassa lähes kaikissa suuremmissa kaupungeissa. Muutos synnyttää aina myös vastustusta, eikä maahanmuuttokriittisyys välttämättä ole synti perusteettomuudesta puhumattakaan. Sen sijaan kaikista yhteiskunnallisista aiheista olisi voitava keskustella entistä avoimemmin ja asialliselta pohjalta, ei hyssytellen ja kaunistellen, vaan rehellisesti. Yhteiskunta muodostuu sen jokaisesta osasta, jokaisesta yksilöstä.

Kohti uutta luokkayhteiskuntaa

Itsenäistyvä Suomi oli yhdistettävä voimakkaista vastavoimista, luokkajaosta punaisiin ja valkoisiin, työläisiin ja akateemiseen herrasväkeen. Tuolla vastakkainasettelulla on ollut suomalaiseen yhteiskuntaan kauaskantoiset vaikutukset. Poliittinen suuntaus on ohjannut Suomea uudelleen kohti epätasa-arvoista luokkayhteiskuntaa, jossa tulo- ja varallisuuserot näkyvät tuntuvasti. Yhteiskunnan taloutta korjataan osin syyllistävällä ja rankaisevalla mentaliteetilla säästämällä eniten niiden ryhmien kuluista, jotka ovat heikommassa osassa. Tällaiset ratkaisut syventävät entisestään eri varallisuusryhmien välistä kuilua, eivätkä nosta Suomen talouspolitiikkaa inhimilliseen, kestävämpään suuntaan.

Suomalaisen työn ja asumisen alasajo

Suosi suomalaista. Sanoista tekoihin oli helpompaa silloin, kun kotimaisten tuotteiden valmistaminen oli kannattavampaa, eivätkä kulut olleet niin korkeita, että suomalaista tuotantotaloutta alettiin alas ulkoistamalla valmistus ja työnteko ulkomaille. Myös suomalainen maaseutu on kärsinyt lähipalveluiden lakkauttamisesta. Kokonaiset kylät ovat tyhjentyneet, koska nuorempi väestö karkaa kotikunnistaan opiskelun ja työmahdollisuuksien perässä suuremmille paikkakunnille, joissa asumisen kustannukset kohoavat jatkuvasti. Vuokrakattoja ei edelleen ole asetettu, joten suuret vuokrayhtiöt kasvattavat osakkaittensa kukkaroita suomalaisen kansaneläkelaitoksen asumistukien turvin samalla, kun vuokralaiset saavat Kelalta ukaaseja liian kalliisti asumisesta.

Aina eriävät mielipiteet eivät ole sallittuja suvaitsevaistenkaan leirissä

Suomalainen suvaitsevaisuus esiintyy useissa eri muodoissa. Sosiaalisen median ansiosta keskustelua käydään kiivaasti kaikenlaisista yhteiskunnallisista aiheista. Suvaitsevaisuuttakin leimaa kuitenkin pohjimmiltaan suvaitsemattomuus, silla asiallisestikaan perusteltuja mielipiteitä ei haluta suvaita. Tämä johtaa epärehellisyyteen ja vaikenemisen kulttuuriin, jossa joudutaan välttämään mielipiteistä puhumista ja jossa mielipiteet esitetään kärjistetysti, koska hyökkäys on paras puolustus. Suomalaiset ihannoivat yhtäältä yksilöllisyyttä, toisaalta erilaisuus ei edelleenkään ole hyväksyttävää, ellei sitä toteuteta yleisesti hyväksyttyjen normien mukaisesti.

Nyky-Suomi luo nahkaansa ja muuttaa muotoaan

Jää nähtäväksi, millaisia vaikutuksia Suomelle ja suomalaisuudelle tulee olemaan koulutusta ja terveydenhuoltoa koskevista uudistuksista. Suomalaisuus myös kansainvälistyy, eikä suomenkielikään välty muutoksilta. Hiljalleen suomalainen yhteiskunta on muuttumassa suvaitsevaisemmaksi ja tasavertaisemmaksi, mutta vanhakantaiset ”perusarvot” taistelevat kehitystä vastaan holhouksenkin periaatteella. Silti kaikissa valtioissa on vahvat hyvät puolensa, niin myös Suomessa. Luonnonarvojen kunnioittaminen, perusoikeuksien ja tasavertaisuuden tavoitteleminen ja turvaaminen sekä pääosin pohjimmiltaan ystävällinen, jopa sydämellinen mentaliteetti ovat osa suomalaisen yhteiskunnan ydintä. Valtion vanhetessa yhteiskunta uudistuu, modernisoituu ja nuortuu. Toivottavasti kehitys vahvistaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita.